Kuvat meni menojaan, niin päätin samalla vaihtaa palvelun tarjoajaa. 

Suurin osa tekniikasta pitää kuitenkin rakentaa uudestaan, niin että eiköhän aloiteta ihan alusta tuolla toisessa osoitteessa!

http://locost702.blogspot.fi/ 

T:Antti

 Parin kolmen viikon yksityiskohtien nypläämisen päätteeksi auto vihdoin ulkoilee omin tassuin. Tosin takana on höpöhöpö renkaat ja vanteet kun ei vanne-adapterit vielä tullu.

 Jaaha viimein uskaltauduin kardaanin kimppuun. Volvon kardaaneja tutkiskellessa todettiin, että ainakin tukilaakerin kiinnityksessä on ohjauspintaa kovasti ja jonkin verran myös haarukka päissä. Lähestyin siis haastetta sorvaamalla päät irti sellaisenaan jotka sitten hitsattiin lyhennettyihin putkiin.

Tukilaarein osalta onnistumis todennäköisyys lienee aika suuri.

Sen sijaan kardaaniputkien osalta ohjaupinnat jäivät aika lyhyiksi (15-20mm), joskin hyvin tiukat putkeen. Lyhyen haarukan kellottaminen suoraan ei myöskään ollut mikään helppo tehtävä. Seuraavan kardaanin kokeilisin ehkä jatkaa keskeltä, jollain heittokellottamis pituutta jää huomattavasti paremmin. Noh jokatapauksessa kardaani on nuilla konstein kasattu, jahka pääsee tasapainottamaan, niin sittenhän sen näkee josko ovat suorassa vai eivät?

Koneen asettelu on edenny niin pitkälle että ilmanputsaria sovitellaan paikalleen. Ruiskujen-rail on pahasti edessä Pipercrossia ajatellen ja asian tiioilta joutui käyttämään aika paljonkin mielikuvitusta. Pienellä kikkailulla sain kuitenkin putsarin tuettua kurkkujen päälle. Kaunishan tuo ei ole, mutta jospa toimis. 

Toisaalta putsarin kans se ei sitten näytä ihan niin huonolta

Kone on ilmeisesti hivenen eri kulmassa kuin Tomilla on ollut ja tuo ilmanputsarin siirto tietty aiheuttaa osansa, jokatapauksessa ilman putsarin reikää konepellissä piti hivenen siirtää. Onneks oli jo valmiik pop-niitattu lisä palanen ison reiämn peittona. Tuo pitkula lisä aukko tulee peitettyä heti jos ensimmäiset testit toteavat järjestelyn toimivaksi ja putsarin aukon oikeaan paikkaan.

Ratti kuvioista keskusteltiin, jonkin verran eri ihmisten kanssa niin forumilla kuin puhelimessakin. SnapOff versiota kovasti kaikki suosittelivat  ja se lieneekin valinta pitkässä juoksussa. Nyt kuitenkin kotikylältä löyty kohtuu hintanen pikairrotuskeskiö ja ratti käytettynä, jotka saavat luvan kelvata ainakin alkuun. Hitsattava mutteri tyyppinen keskiö epäilemättä löystyy ajan mittaan. Pieni ohjausholkki piti sorvata, että jaa keskiön varmasti suoraan, muuten aika suoraviivainen asennus.

Sähköjä-sähköjä-Sähköjä....jotenki tuntuu että tuota johto viidakkoa riittää ja riittää vaikka perustoiminnot on pelannu jo kauan. Flektin sähköistyshän tuli tehtyä jo tovi sitten: kytkin yammun oman flektin ohjauksen pois ja otin clion syylärin anturilta flekti ohjauksen (käynnistyy alemmassa lämmössä) ja lisäksi vedin pakko-ohjaus katkaisijan ohjaamoon. Kaikki tämä yammun alkuperäisen releen kautta. 

Lambdan asennus oli aika suoraviivainen toimenpide tuolla PLX:n valmiilla paketilla. Kytkennät yammun eculle ja tiedonkeruuseen vaativat sitten vähän enempi rimpuilua, mutta paikallaan ovat. 

Tiedonkeruuksi päädyin tosiaan RaceChrono & RaceDac yhdistelmään, josta ainakin prätkä puolella on ihan hyviä kokemuksia. Iso näyttöisen puhelimenhan tuo sitten tarvii vielä jatkoksi. Yllättävän paljon aikaa kuluu anturisignaalien ryöstämiseen alkuperäisestä johtosarjasta. Mutta ensi testejä varten riittävät RPM, kaasun asento, Lambda ja nopeus on nyt kytketty. Lukemien skaalaus täytyy vielä tehdä myöhempien tulkintojen helpottamiseksi. RaceDac hallinnointi tapahtuu tekstipohjaisesti tietokoneen bluetooth yhteyden kautta, eli erillisiä tietoliikenne piuhoja ei tarvita. 

 

Talviloma-viikko, niin on suuria odotuksia tallissa vietettyjen tuntimäärien suhteen! Viime öinen pakkanen antoi pienen pienen uuden toivon kipinän siitä että auto rullailisi vielä tämän talven jäillä.

No niin vihdoin on bensaletkutkin paikoillaan ja (suurin)osa sähköistä vedettynä, mutta ennenkaikkea koneen paikallaan käynnistäminen odotti pakosarjan valmistumista, joka on nyt siinä kunnossa että konetta kehtaa pöryyttää. Viimeinen urakka ennen koneen tulille laittoa oli jäähdytysjärjestelmän virittely. 

Uhmatakseni kaikkia hyväksi havaittuja konsteja päädyin kokeilemaan öljynjäähdytystä alkuperäisellä vesi-öljyjäähdyttimellä (ei vähiten silkkaa laiskuutani, vaikka muitakin syitä on). Tämä tietty lisää vesi puolen putkitusta aika oleellisestikin. Muutenkin oli tarkoitus käyttää mahdollisimman paljon koneen alkuperäisiä kytkentöjä. Jäähdytin tosin on cliosta, jossa ei siis ole korkkia eikä näin ollen paisuntasäiliötäkään. Näin ollen paineellinen paisuntasäiliö lienee ainoa järkevä lisuke tuohon.

Oman lisämausteensa letkujen asennukseen aiheutti syylärin ja koneen kovin eri kokoiset putket. Syylärin 32mm piti jotenkin muuttaa koneen 26mm. Päädyn haastamaan itseni uudestaan alumiinin juottamisessa ja ainakin toistaiseksi sauma on pitänyt, vaikkai kaunis olekaan.

 

Versio kolme näyttäs nyt toimivan suhteellisen järkevästi? Ensimmäinen yritys oli totaalinen fiasko kun paineellinen paisuntasäiliö jäi paineettomaksi oman letkuissa sekoilun takia, mikä ilmeisesti päästi myös uutta ilmaa järjestelmään. => seurauksena luonnollisesti koneen nopea kiehuminen. 

Toinen versio sitten samalla layoutilla, eli paisuntasäiliö suoraan syylärin ylävesiletkussa, josta muistona umpeen tulpattu tökö kuvassa. Samaan ylävesiletkun jatkoon tulee alapuolelta myös öljynjäähdyttimeltä tuleva letku. Vesipumpun ja termostaatin ilmausletkun (pieni) yhdistin suoraan paisuntasäiliön ilmausyhteeseen. Tämäkään viritys ei tuntunut käyttäytyvän järkevältä joten muutin koko kuvion vielä kertaalleen.

Kuten kuvasta näkyy poistin paisarin edellä mainitusta kohdasta ja tulppasin yhteen. Samalla sain vedettyä ylävesiletkun suorempaan, niin että syylärin ilmaus onnistuisi paremmin. Paisarin vein tankin yläpuolelle ja vedin pelkästään vesipumpun ilmausletkun siihen ja tulppasin paisarin ylemmän yhteen. Ilmauksen kannalta paisari jää aavistuksen verran liian alas, mutta toki sen voi tallissa ilmauksen ajaksi nostaa ylemmäksikin, tiiviissä järjestelmässähän ko. korkeudella ei liene suurta merkitystä.

 

Usean ilmauskierroksen jälkeen (syyläri, ylävesiletku, termostaatti) jälkeen olen melko vakuuttunut että vettä on jokapaikassa. Tosin kuten forumilla jo kirjottelin järjestelmä lämpenee todella nopeasti. Useiden kommenttien jälkeen testasin lämpenemistä vielä ihan erikseen ja noin 9min käyttämisen jälkeen koneen ja syylärin lämmöt noin 95 astetta, jossa flekti lähtee pyörimään. Lämmöt laskee pien flektin käynnistymisen jälkeen noin 80 asteesees, jossa flekti sammuu. Eli siltä osin järjestelmä vaikuttaa lupaavalta. Tuo nopea lämpeneminen vielä hieman hämää, siis jos yleinen keskiarvo on ettei flektiä ensimmäisen 15min aika ole tarvittu (tai jotkut ei koko kesänä?). Noh jokatapauksessa aion tuolla virityksellä ponnistella ensimmäistä kertaa radalle.

Eräs syy koneen nopeaan lämpenemiseen voi olla erittäin laihalla käyvä tyhjäkäynti. Asensin lambda anturin vasta edellä mainittujen testien jälkeen ja AFR ampasee tyhjäkäynnllä ihan tappiin 19.8 - 20 AFR, mikä on suoraan sanottuna huolestuttavaa! Toivottavasti pakosarjasta löytyy riittävästi vuotoja joka selittäisi tuon, muuten edessä voi olla pidempi harmaiden aivosolujen hierominen syyn selvittämiseksi ja ongelman korjaamiseksi. 

 

 Taka-akseli on vihdoin löytänyt tiensä paikalleen. Ja loput jarrutkin viriteltynä. Ilmausta vähän haittasi väärin päin kytketty käsijarrusylinteri, vaan eipä ollu ensimmäinen huolimattomuus virhe. Putkien vaihtaminen ei ollu kummonen homma jonka jälkeen ilmauski onnistui. 

 

 

Edessä ja takana sama perus rakenne, eli pitkittäis vedot jäykällä putkella, josta T-haaralla ja teräspunosletkuilla sitte satuloille.

 

Käsijarruviritys lienee vähän erilainen? :D Halusin mahdollisimman vähän tavaraa ohjaamoon, niin että tilaa jäis "kartturilleki". Kapeahan tuo laatikko on jokatapauksessa. Käsijarru sylinteri on tarkoitus jättää kyytiläisen penkin alle ja siitä ylös tuleva "normaali" käsijarruvipu ois vieny useamman sentin istumatilasta. Nyt käyttö on siirretty käsikaasuvaiijerilla ratin viereen. Oletuksena siis on että käsijarrua ei kisan tuoksinassa tarvita vaan että se on vain parkkeerausta varten.

Mittaristokin alkaa hahmottumaan. Pääasiassa ontarkoitus luottaa yammun omaan mittaristoon, toistaiseksi lisukkeena onvain AFR-mittari. Ratin oikealla puolella näkyy käsijarrun "kahva" ja jarrubalanssin säätö, jota ei oo vielä asennettu pedalboxiin (väärä kierre, niinkuin arvata saattoi).